Kariba-järvellä

Heinäkuun reissuputki päättyi Kariba-järvelle. Se on suuri tekojärvi Sambian ja Zimbabwen rajalla, noin puolivälissä Sambesi-jokea. Järvi täyttyi vuosien 1958 ja 1963 välillä Kariban padon rakentamisen jälkeen.


Padon toisella puolella Sambesi jatkaa matkaansa kohti Intian valtamerta.


Kariba-järven tieltä joutuivat muuttamaan niin ihmiset kuin eläimetkin. Operaatio Nooan Arkki siirsi lukuisia eläimiä muualle ja osa eläimistä on varmasti paennut vesimassoja omatoimisestikin. Joillekin eläimille järven on ollut pakko koitua kohtaloksi, vaikka tästä ei kukaan täällä olekaan maininnut. Kariba-rotkon kasvillisuus poltettiin ennen vesimassojen päästämistä valloilleen, mutta joitain puita on jäänyt urheasti pystyyn keskelle vesimassoja.


Poltettu maa on hedelmällinen pohja järvelle, ja kalakanta onkin runsas ja makoisa. Tämä kalastusalus pyytää sardiinin kaltaista kapentaa.


Tuskallisesta syntytarinastaan huolimatta Kariba-järvi tarjoaa mahdollisuuksia turismille melkoisen kuivassa Afrikan sisämaassa. Järvi on laaja, 220 km pitkä ja 40 km leveä, ja sitä voisi luulla mereksi, jos ei paremmin tietäisi.

Jokisafarilla Botswanan Chobessa

Safareissa on kyllä puolensa. Viktorian putouksilta matkasimme päiväreissulle Botswanan puolella sijaitsevaan Choben luonnonpuistoon. Safariin kuului veneajelu, jolla pääsi näkemään elukoita hieman eri perspektiivistä kuin autolla köröteltäessä.

Esimerkiksi krokotiilia pääsee veneellä paljon lähemmäksi kuin autolla. Krokotiilin ja alligaattorin hampaissa on muuten se ero, että krokotiilin hampaat näkyvät ulospäin. Tämä käy hyvin ilmi tästäkin kuvasta.


Ihanin bingaamani elukka oli vesimonitorilisko. Tykkään liskoista, kuten suuri osa lukijoistani tietäneekin. Vesimonitorit ja krokotiilit ovat vihollisia, koska vesimonitori syö krokotiilin munia ja krokotiilitkin tykkäävät syödä pieniä vesimonitoreja.


Virtahevot tykkäävät mennä kasaan keskenään.


Jokisafarilla pääsi bongailemaan eläinten juomista. Täysikasvuisille norsuille juominen on turvallista mutta pienemmät eläimet ovat krokotiilien vuoksi vaarassa.


Nämä villisiat eivät kuitenkaan vaikuttaneet kovin pelokkailta. Jokien penkoilla näki myös monia erilaisista riistaeläimistä koostuvia rykelmiä. Yhteiset viholliset, petoeläimet, tekevät yhteiselosta kannattavaa impaloille, villisioille, apinoille ja muille saaliseläimille.

Viktorian putoukset

Reissuputki on nyt toistaiseksi ohi ja olen palannut töiden pariin toimistoon. Viktorian putoukset ansaitsevat oman blogimerkintänsä. Jatkan seuraavissa päivityksissä muista reissukohteista, joita olivat Botswanan Chobe ja Kariba-järvi.

Viktorian putoukset (paikallisittain Mosi-O-Tunya tai Mosi-Oa-Tunya eli savu, joka jylisee) ovat upeinta, mitä koskaan olen nähnyt. En oikein osaa kuvailla putouksia, valtavasti voimakasta vettä on ehkä paras kuvaus mihin kykenen. Valokuvatkaan eivät tee putouksille oikeutta mutta pistän niitä nyt kuitenkin tähän pällisteltäviksenne. Netistä tosin löytyy parempiakin, ammattikuvaajien isoilla kameroilla ottamia kuvia.

Tässä kuvassa pönötän paikassa juuri ennen putouksia. Veden virtaus tässä vaiheessa ei näytä ollenkaan niin hurjalta kuin voisi kuvitella.


Vesihöyry ja paikoin jopa kaatosateeksi äityneet putouksen pisarat vaikeuttivat putousten kuvaamista huomattavasti erityisesti Sambian puolella. Hurjin paikka oli pikkusilta, jossa jalatkin kastuivat läpimäriksi. Zimbabwen puolella oli kuivempaa.


Livingstone Island oli nimetön pikkusaari aivan kiinni putouksissa kunnes David Livingstone paikallisten opastamana näki siltä ensimmäistä kertaa putoukset ja saari sen jälkeen nimettiin hänen mukaansa. Putoukset ovat erilaiset eri aikoina vuodesta. Sadekaudella ja kuivan kauden alussa virtaus on voimakkain. Kun kuivaa kautta on kestänyt tarpeeksi kauan virtaama vähenee ja Livingstonen saarelle voi kävellä.


Jotta putoukset tulisi nähtyä kaikista mahdollisista kuvakulmista (putousten alapuoli tietysti jää onnekkaimmilta näkemättä) on niiden yllä myös lennettävä. Me teimme 15 min helikopterilennon. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni helikopterissa ja nautin todella upeista näkymistä.


Minulle putoukset ovat upea luonnonnähtävyys ja visuaalisesti huikaiseva maisema. Hurjapäisimmät eivät tyydy vain ihailemaan putouksia vaan hyödyntävät niitä huvituksissaan. Niinpä Sambesin yli kulkeva, Sambian ja Zimbabwen yhdistävä ei-kenenkään-maalla sijaitseva silta toimii näyttämönä mm. benji-hypyille. Kaikenlaisia koskenlaskuaktiviteettejakin on turistien iloksi ja kauhuksi järjestetty, myös nämä aktiviteetit alkavat suunnilleen sillan kohdalla.

Safarilla South-Luangwassa

Olen nyt pitänyt lukijoitani kauan jännityksessä, ja tietysti menin vielä lupaamaan pikaisen päivityksen safariseikkailustani. Niinhän siinä taas kävi, etten töissä ehtinyt postaamaan, etenkin kun tähän tekstiin tulee nyt paljon kuvia. Varoitankin vahingosta viisastuneena lukijoitani jo nyt, että ensi viikolla päivitystä ei välttämättä tule kun olen suurimman osan viikosta reissussa.

No, kootuista selityksistä itse asiaan, eli safariin. Safari oli hieno kokemus. Kansallispuisto oli täynnä elukoita. Luulin, että niitä pitää oikein etsimällä etsiä mutta siinähän niitä pyöri ja pällisteli ihan auton lähelläkin.



Samoin impaloita, apinoita ja sen sellaisia oli ihan majamme lähistöllä. Impalat olivat laguunin toisella puolella käyskentelemässä ja silkkiapinoita kävi myös kuistillamme.

Täytyy kyllä sanoa, että Sambian turismiministeri pisteli vähän omiaan safariautojen määrän ja leijonien suhteen: pahimmillaan kolmea leijonaa oli kyttäämässä seitsemän autoa. Yösafarilla elukat joutuivat valokeilaan ja niistä napsittiin kuvia. Oli kuin paparazzit olisivat kytänneet julkkiksia.



Erityisesti leijonat ja leopardit olivat kyttäyksen kohteena. Näimme leijonia metsästämässä pariinkin otteeseen. Yksi seepra oli rohkea ja oikein uhitteli leijonille. Impalat ja paviaanit puolestaan ovat parhaita kavereita, koska paviaanit varoittavat toisiaan ja impaloita leijonia huomatessaan. Paviaanit myös välillä härnäsivät leijonia. Näimme myös parittelevia leopardeja ja leopradin syömässä impalaa puussa.



Suuresta vitosesta (big five) näimme leijonien ja leopardien lisäksi norsuja ja puhveleita. Puhveleita oli monisatapäinen lauma, niitä oli molemmilla puolillamme ja osa ylitti tietä. Muutama puhveli oikein tuijotti meitä.



Sarvikuonot jäivät näkemättä, koska salametsästäjät olivat ehtineet ensin. Sambian sarvikuonokanta on käytännössä metsästetty sukupuuttoon, koska sarvista tehtävä potenssilääke on niin kysyttyä tavaraa Lähi-idässä ja Aasiassa. Sambiassa salametsästäjät on yritetty saada lain eteen sen sijaan, että heidät olisi vain tapettu, kuten esimerkiksi Zimbabwessa on tehty.



Oppaamme aiempi ammatti oli salametsästäjien partiointi. Se oli vaarallista työtä. Osa salametsästäjistä on saanut armeijakoulutuksen ja heillä on paremmat aseet kuin partioijilla. Monet oppaamme työtoverit olivat saaneet surmansa salametsästäjien luodeista. Salametsästäjät eivät siis kovan paikan tullen tyydy ampumaan vain eläimiä. Nyt Sambiassa on kuitenkin aloitettu ohjelma sarvikuonokannan elvyttämiseksi. Pohjois-Luangwan kansallispuistoon on jo tuotu sarvikuonoja, ja niitä vartioidaan 24 h vuorokaudessa. Ohjelma on tarkoitus ulottaa myös muihin kansallispuistoihin.



Myös ns. tavalliset elukat olivat ensimmäistä kertaa safarilla olijalle jänniä näkyjä. Kirahvit, seeprat ja ihan perusimpalatkin ja muut samansukuiset eläimet olivat mielestäni hienoja. Samoin krokotiilit ja virtahevot olivat hauskoja.













Hienoja olivat myös maisemat. Makkarapuut (sausage tree) olivat tosi jänniä. Hedelmät saattavat painaa jopa 16 kg. Ei olisi mukavaa, jos sellainen putoaisi päähän. Puuhun liittyy ymmärrettävästi myös kaikkia jänniä uskomuksia. Ehkäpä kaikkein upein kokemus oli kuitenkin öinen tähtitaivas. En ole koskaan missään nähnyt yhtä upeaa tähtitaivasta kuin safarilla. Etelän tähtitaivas on hienompi kuin pohjoisen pallonpuoliskon, esim. Linnunrata näkyy. Otava on hassusti väärinpäin. Etelän ristiä tuijottaessani näin elämäni ensimmäisen tähdenlennon. Muistin toivoakin :) Tähdenlento oli ensimmäinen myös matkakumppanilleni Riikalle. Tänne asti siis piti meidänkin tulla tähdenlennon nähdäksemme.