Työntäyteinen syksy

Pitkä tovi onkin vierähtänyt viimeisimmästä blogipäivityksestäni. Alkajaisiksi tiedoksi niille, jotka eivät vielä ole uutista jotain kautta kuulleet: palaan Suomeen (toistaiseksi pysyvästi) viikon kulutttua, 25.4. Aion hakea kauppakorkeaan, kirjattakoon sekin nyt tänne, onpahan sitten paineita lukea kunnolla ;) Tästä päästäänkin koottuihin selityksiin sille, miksi blogin päivitystahti on ollut kuin etanoiden kilpa-ajo. Pääsykokeisiin lukeminen työn ohella on ysi syy (olen tosin lukenut vasta kaksi kirjaa viidestä), työkiireet toinen. Ja kolmantena syynä on, että alkuunsa kaikki on jännää ja uutta, aika kuluu tavallaan hitaammin ja blogia on kiva kirjoittaa. Arjen myötä kirjoittamisen hohto himmenee ja aika alkaa juosta niin, että äkkiä huomaa olleensa kirjoittamatta jo ties miten pitkään. Nyt kuitenkin on aika laatia vielä pari kirjoitusta blogin saattamiseksi kunnialliseen (?) loppuunsa.

Kävin lomailemassa Etelä-Afrikassa ja sain otettua siellä muutamia hauskoja kuvia paikallisesta eläinkannasta. Ensin kuitenkin on kirjoitettava työntäyteisestä syksystäni (täällä on siis nyt syksy, olenhan eri puolella palloa kuin suurin osa lukijoistani), jotta ette luule minun vain lomailevan täällä.

Palattuani Suomesta joululomalta työt vyöryivät heti päälle. Alkuvuosi kului pääsääntöisesti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen ja hänen mukanaan seuraavan yritysvaltuuskunnan vierailun järjestelyssä. Ministerin ja valtuuskunnan kolmen päivän vierailu Sambiassa ajoittui maaliskuun alkuun. Yritysvaltuuskunnan osalta vierailun organisointi kuului lähetystössä minun vastuualueeseeni. Finpro hoiti asiaa Suomen päässä, mutta voinette silti kuvitella, että noin kahdenkymmenen hengen mm. energia-, metsä- ja ympäristöteknologian sekä informaatioteknologian yrityksistä koostuvan valtuuskunnan ohjelman järjestäminen ei ollut mikään pikkujuttu. Finpron, lähetystön ja paikallisten kumppanien yhteistyöllä saimme kuitenkin vierailun mallikkaasti järjestettyä. Yrityksille järjestettiin kaksi seminaaria, yksi Lusakassa ja toinen Kuparivyöhykkeellä, sekä kolme vaihtoehtoista kenttämatkaa, joilla oli mahdollisuus tutustua metsä-, kaivos- tai energiasektorin mahdollisuuksiin. Minä pääsin mukaan energiasektorin vierailulle Copperbelt Energy Corporationiin. Vierailulla tutustuimme myös keskusvalvomoon, mielenkiintoista. Yritysvaltuuskunnan vierailu Sambiaan on jo poikinut jatkotoimenpiteitä.

Syksyn aikana olen myös pari kertaa joutunut Sambian televisioon, ensin puheenpitäjänä, sitten esitelmöitsijänä. Toisella kertaa olin pitämässä kunniavieraana (!) puhetta National Association of Media Arts –järjestön tilaisuudessa, jossa jaettiin todistukset Suomen lähetystön tuella toteutetun elokuvantekijäkoulutuksen osallistujille. Toisella kertaa olin pitämässä ”Exporting to Finland” –esitelmää.

Lisäksi olen ehtinyt saada alkuun useamman uuden kehitysyhteistyöhankkeen. Yksi mielenkiintoisemmista on lisäys Sambian kansallisarkiston jo olemassa olevan hankkeeseen: Livingstonen (kaupungin) museo. Kävin tutustumassa museoon ja siellä oli heimohistoriaa, David Livingstonen alkuperäisiä kirjeitä ja muuta historiallisesti korvaamatonta materiaalia ainoina kappaleina vailla kunnon arkistointia. Vain muutama kuukausi aiemmin jo kaksi arkistoa Lusakassa oli kärsinyt mittavia vahinkoja, yhdessä tapahtui paha vesivahinko ja toinen tuhoutui tulipalossa. Materiaalin pikainen digitalisointi oli siis tarpeen ja nyt työ on Suomen tuella käynnissä. Digitalisoinnin myötä myös historiantutkijoiden työ helpottuu, nykyisellään lupa arkiston käyttöön on vaikea saada, dokumentit ovat yksinkertaisesti liian haperoita monien käsien käsiteltäviksi. Hankkeeseen kuuluu myös sambialaisten kouluttamista arkistoimisessa.

Toinen mielenkiintoinen hanke on Civil Society Biofuels Forum. Tarkoituksena on kansalaisyhteiskunnan saaminen mukaan bioenergiapolitiikan luomiseen. Kansalaisyhteiskunnan on hyvä olla mukana nyt, kun uutta politiikkaa luodaan. Biopolttoaineet ovat joka tapauksessa tulossa, joten tulisi pyrkiä luomaan politiikka, joka takaisi säädylliset tulot viljelijöille ja ottaisi huomioon naisten aseman. Tarkoitus on luoda vuorovaikutus kansalaisyhteiskunnan, hallinnon ja biopolttoaineyritysten välille.

Syksyyn on myös mahtunut yksi erittäin merkittävä kulttuuritapahtuma. Sambialaisten ja suomalaisten yhteistyönä tekemä elokuva Suwi sai vastikään ensi-iltansa Sambiassa. Suomen ensi-ilta on Ateneum-salissa 23.4., toinen näytäntö on 26.4. ja elokuva tulee myös YLE Teemalle. Käsittelemistään vaikeista asioista, kuten vammaisuudesta ja HIV/AIDS:sta huolimatta kyseessä on ns. hyvän mielen elokuva, jonka tarkoitus on myös luoda toivoa. Suosittelen elokuvaa lämpimästi, lisätietoja esityksistä: http://www.kynnys.fi/kynnysKINO.html .

Toinen merkittävä kulttuuritapahtuma seuraa touko/kesäkuussa, kun sambialainen nuorista miehistä koostuva a cappella –yhtye Zambian Vocal Collection tulee Suomeen Philomelan vieraaksi. Esitys luvassa mm. Temppeliaukion kirkossa ja Maailma kylässä –festivaaleilla. Menkääpä ihmeessä katsomaan! Ohjelmasta on vasta luonnos mutta annan mielelläni lähempänä lisätietoja kiinnostuneille!

Loppuvuoden kuulumisia

Lähes kahdeksan kuukautta on jo vierähtänyt täällä Sambiassa ja aika kulkee koko ajan nopeammin ja nopeammin. Näin vuoden lähestyessä loppuaan kiire on vain yltynyt. Töissä olen erityisesti keskittynyt hankehallintoon, muutamasta uudestakin hankkeesta on nyt sopimukset allekirjoitettuina. Marraskuussa pari iltaa viikossa kului kuorotreeneissä kun opetin Zambian Vocal Collection -yhtyeen pojille suomalaisia lauluja itsenäisyyspäiväjuhlillemme. He oppivat uskomattoman lyhyessä ajassa Finlandia-hymnin ja Taivas on sininen ja valkoinen -kansanlaulun. Lisäksi lauloin heidän kanssaan juhlilla Tuoll' on mun kultani ja Jungle Songin. Ja tuskin oli tästä selvitty kun olin jo opettelemassa seitsemää laulua Ruotsin Lucia-kuoroa varten. Kuoro esiintyi eri kokoonpanoin Ruotsin residenssissä, ruotsalaisella koululla ja Ericssonin pikkujouluissa.

Kaiken kiireen keskellä olen ehtinyt lomaillakin kaksi päivää. Sain vieraita Suomesta ja matkasimme yhdessä Pohjois-Sambiaan. Reissu oli kerrassaan loistava! Vuokrasimme auton kuskeineen ja körötimme kymmenisen tuntia määränpäähämme, Kapishyan kuumille lähteille. Menomatkalla kävimme katsomassa 10 000 vuotta vanhoja luolamaalauksia.



Lodgemme oli todella viihtyisä ja sen omistaja oli mainio tyyppi, todellinen tarinankertoja. Illat kuluivatkin leppoisasti yhteisen illallispöydän ääressä (ruoka oli todella hyvää).


Päivisin teimme kaikenlaista. Ensimmäisenä päivänä kävimme katsomassa englantilaisen herrasmiehen keskelle-ei-mitään rakentamaa kartanoa tiluksineen ja Shiwa Ngandu -järveä, jonka rannalla krokotiilit aikoinaan söivät Livingstonen koiran.


Toinen päivä kului pääosin meloessa ja koskia laskiessa. Kastuimme sateessa läpimäriksi ja kumivenekin tuli eräässä koskessa täyteen vettä. Onneksi pääsimme heti lodgella kuumaan lähteeseen. Lähteessä oli hiekkapohja ja vesi oli rikitöntä. Kävimmekin lähteessä useaan kertaan.

Näiden aktiviteettien lisäksi ehdimme vielä käydä kirkossa, sairaalassa, koulussa ja patikkaretkellä. Paluumatkalla kävimme myös Kundalilan putouksilla, joihin pääsi uimaan. Vesi oli virkistävää mutta ei liian kylmää.


Nyt edessä on kolmen viikon joululoma Suomessa. Lähden huomenna ja palaan takaisin Sambiaan 11.1. Tällä ajalla Sambia-blogini on joulutauolla mutta ensi vuodeksi on jo pari päivitystä suunnitteilla...
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Vaaleja ja lepakoita tarkkailemassa

Sambian vaalit ovat nyt ohi ja voittajaksi julistettu presidentin virkaa edeltäjänsä kuoleman jälkeen hoitanut Rupiah Banda (MMD, Movement for Multiparty Democracy). Oppositiopuolue PF:n (Patriotic Front) Michael Sata on syyttänyt valtapuoluetta vaalivilpistä mutta kukaan ei toistaiseksi ole esittänyt asiasta todisteita. Hämmennystä aiheutti erityisesti Satan merkittävä johto, joka tuloslaskennan edistyessä kapeni kapenemistaan muuttuen lopulta tappioksi. Merkittävänä syynä tähän on edellisten vaalien tapaan kaupunkien äänien saapuminen ennen maaseudun ääniä, ehdokkailla kun on kullakin kannattajansa tietyillä alueilla.

Kansainvälisten ja paikallisten vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit sujuivat avoimesti ja läpinäkyvästi ja heijastivat äänestäjien tahtoa. Parannusta viime vaaleihin oli kaikilla alueilla. Satan kannattajien pettymyksestä huolimatta täällä on rauhallista ja vaikuttaa siltä, että vaaleista selvittiin parilla pikkuisella mellakalla.

Ennalta vaalit vaikuttivat aiheuttavan paljonkin intohimoja mutta äänestysinto jäi silti laimeaksi. Yhtenä ongelmana äkillisissä vaaleissa olivat vanhentuneet äänestäjärekisterit. Useat sadat tuhannet nuoret, jotka olivat täyttäneet 18 edellisten vaalien jälkeen, eivät saaneet äänestää. Ongelmia aiheutui myös ihmisille, jotka olivat muuttaneet toiselle seudulle edellisten vaalien jälkeen. Lisäksi useat ihmiset olivat kadottaneet äänestäjäkorttinsa. Näitä toki uusittiin, mutta kaikki eivät ehtineet tai viitsineet hankkia uutta korttia.

Vaalitarkkailu oli mielenkiintoista mutta rankkaa. Meidän tiimimme tarkkaili vaaleja Luapulan provinssissa Sambian luoteisosassa. Kävimme tutustumassa vaalipaikkoihin jo ennalta, jotta vaalipäivänä kallista aikaa ei tuhlautuisi paikkojen etsimiseen. Vaalipäivänä lähdimme liikkeelle 4.15 ehtiäksemme ajoissa vaalipaikkaan, jossa katsoisimme avauksen. Avaustoimien oli tarkoitus alkaa 5.30 ja ensimmäisten äänestäjien päästä äänestämään 6.00. Kylässämme viralliset leimat olivat kuitenkin myöhässä, joten avaus viivästyi yli kahdella tunnilla. Leimojen lisäksi paikasta puuttui myös äänestyskoppi, mutta se improvisoitiin hienosti matosta. Keskellä kuvassa on uurna. Samanlaisia laatikoita käytettiin myös tavaroiden kuljetukseen, mikä myös aiheutti hieman hämminkiä kun jotkut käsittivät uurien olevan ennalta täytettyjä.


Avauspaikan lisäksi ehdimme käydä vielä seitsemässä muussa paikassa. Seurasimme äänestystilannetta 30-45 min / paikka ja jatkoimme seuraavaan. Vaalipäivä päättyi osaltamme äänentenlaskennan seuraamiseen. Olimme nukkumassa yhden maissa. Seuraavana päivänä palasimme vielä seuraamaan äänten ynnäystä ja lähetystä Lusakaan. Etäisyydet äänestyspaikkojen välillä olivat pitkiä, joten suuri osa ajasta kului ajamiseen. Matkalla näimme hienoja kohteita, joista räpsin kuvia auton ikkunasta.


Sambian luoteisosa oli täynnä termiittilähiöitä eli aakeita paikkoja täynnä termiittikekoja. Nämä olivat mielestäni aivan ihmeellinen näky.


Paluumatkalla ostimme kalaa suoalueen kalastajilta.


Viimeisen yön vietimme Kasankan kansallispuistossa, joka on matkan varrella Lusakaan päin. Suomi on tukenut puistoa, ja meillä oli vielä yksi kokous paikalla ennen paluuta Lusakaan. Minä kuitenkin sain vatsataudin ja pystyin osallistumaan kokoukseen vain noin vartin ajan. Kollega onneksi hoiti asiat. Viiden tunnin paluumatka vastataudissa Lusakaan oli rankka ja illalla iski korkea kuume. Nyt olen kuitenkin jo täysin terve. Onneksi ennen sairastumistamme ehdimme käydä katsomassa Kasankan loppuvuoden vetonaulaa, lepakoita. Hedelmiä syövät lepakot saapuvat loppuvuodesta Kongosta Kasankaan syömään paikallisia hedelmiä ja ne olivat tänä vuonna kannaltamme sopivasti etuajassa. Lepakoita oli noin miljoona ja täyttäessään taivaan ne olivat uskomaton näky.

Sansibarin kauniimmat kasvot

Tähän mennessä olen Sansibarin osalta kirjoittanut vasta ryöstöstä. Meillä ehti kuitenkin olla mukavaakin saarella ja näimme kaikenlaisia hauskoja otuksia. Nyt kun aikaa on kulunut, loman mukavat hetket alkavat palata selkeämmin mieleen.

Teimme Sansibarilla erilaisia hauskoja retkiä. Stonetownin historiallinen kaupunkikierros oli lähes pakko ottaa, koska kahdestaan olimme täysin paikoin aggressiivistenkin kaupustelijoiden armoilla. Kaupunki oli sokkeloinen ja kulttuurisesti mielenkiintoinen.

Ensimmäinen retkemme kaupungin ulkopuolelle vei meidät mausteviljelmälle. Maustekasveja sai koskea ja haistella, joitain kasveja jopa maistella. Kierroksen päätteeksi saimme vielä kokeilla erilaisia hedelmiä ja lounastakin meille tarjottiin.



Mausteviljelmältä retki jatkui rannalle mutta halukkaat saivat myös tutustua rannan lähellä olevaan koralliluolaan, jota on käytetty myös orjien säilyttämiseen orjakaupan laittomaksi julistamisen jälkeen. Suurin osa ihmisistä meni suoraan rannalle ja luolaankin tulijoista muut palasivat takaisin rappusia. Me kuitenkin tartuimme tilaisuuteen kulkea luolan läpi rannalle. En ollut osannut varautua moiseen luolareissuun ja minulla oli pitkä hame, olihan Ramadan. Luolan pohja oli karhean liukas ja hankalimmassa kohdassa jouduimme lähes vaakatasossa kiipeämään kiveltä toiselle - alhaalla oli kirkas lampi ja aivan päällämme luolan katto. Luolasta ihmisten ilmoille pääsimme kapeasta aukosta, jota kiipesimme pystysuoraan ylös. Polveni oli ruhjeilla reissun jälkeen mutta luolaviisiitti kannatti: lepakot luolan katossa olivat upea näky.


Seuraavana päivänä lähdimme Prison Islandille katsomaan jättiläiskilpikonnia ja snorklaamaan. Snorklausreissu osoittautui matkan parhaaksi (edes meduusat eivät pistelleet ja näin meritähtiä ja merimakkaran) mutta parasta olivat jättiläiskilpikonnat, joita sai syöttää salaatilla.



Stonetownista lähdimme matkaamaan kohti itärannikkoa. Matkalla kävimme delfiiniuimassa ja erilaisista metsistä koostuvassa luonnonpuistossa. Delfiiniuinti oli täysi kaaos: laiva keinui vietävästi delfiinejä jahdaten ja kun noita söpöjä nisäkkäitä onnistuttiin bongaamaan tuli kaikkien kiireen vilkkaa hypätä mereen. Onnistuin peräti näkemään jotain tummaa sameassa vedessä eli varsin mahtava delfiinibongaus. Kolmannen hypyn jälkeen en meinannut enää päästä takaisin veneeseen ja lopulta kopsahdin pää edellä veneen pohjaan. Näimme sentään delfiinejä pomppimassa veneen läheisyydessä ja rauskun uiskentelemassa, joten ihan hukkareissu tämäkään ei sentään ollut.

Metsistä koostuva luonnonpuisto oli todella miellyttävä kokemus rankan delfiiniuinnin jälkeen. Näimme punaisia colobus-apinoita, joita on ainoastaan Sansibarilla.


Myös mangrovemetsikkö oli jännä.


Itärannikolla laskuvesi paljasti paljon mielenkiintoisia otuksia, kuten erakkorapuja, ja hiekka oli pehmeä kävellä. Merisiilejäkään ei näkynyt toisin kuin delfiiniuintilaivalle kahlatessamme.


Sen sijaan huoneessamme oli tällainen käärme. Se on kuulemma täysin harmiton puutarhakäärme.


Parasta Sansibarilla olivat hauskat otukset ja meriruoka. Täällä sisämaassa ei kauheasti tule syötyä kalaa, etenkin kun kylmäketju on hieman kyseenalainen. Hauskoja otuksia toki on täälläkin, ja kohta on myös näiden otusten vuoro päästä blogiini.

Kulttuurivieraita Suomesta

Blogin päivitykseen on jälleen kerran päässyt syntymään harmillinen tauko. Töissä on ollut kiirettä ja kaiken kukkuraksi internetyhteytemme ei lähes viikkoon toiminut. Täällä on ollut melko mielenkiintoista viime aikoina. Parin viikon päästä pidetään presidentinvaalit, joissa olen vaalitarkkailijana. Äskettäin täällä oli käymässä suomalainen Philomela-naiskuoro. Kulttuurivastaalle tämä tarkoitti sekä paljon työtä että mieleenpainuvia hetkiä musiikin ja kuorolaisten parissa. Ja olen ehtinyt käydä monitoroimassa muutamaa hankettakin.

Philomela kiersi reilun viikon kestäneellä reissullaan Sambiaa yhdessä paikallisen a cappella -yhteen, Zambian Vocal Collectionin, kanssa. Kuorot pitivät konsertteja ja vierailivat kouluissa ja SOS-lapsikylässä. Pääkonserttiin Lusakassa osallistui Sambian ensimmäinen presidentti Kenneth Kaunda, joka kipusi lavalle laulamaan yhdessä Philomelan ja Zambian Vocal Collectionin kanssa. Muut konsertit pidettiin Kuparivyöhykkeen Kitwessä ja Livingstonessa. Philomela otettiin täällä todella hyvin vastaan mikä ei olekaan ihme - kuoron musiikki oli tunnelmallista, taitavaa ja koskettavaa.


Zambian Vocal Collection tulee vastavuoroisesti käymään Suomeen keväällä - tarkoitushan on vierailuvaihdolla edistää suomalaista kulttuuria ja vahvistaa Sambian kulttuuri-identiteettiä. Mainostan sitten blogissanikin heidän vierailuaan kunhan asia on ajankohtainen. Philomelaa voi Suomessa nähdä jo aiemminkin, vaikkapa joulukonserteissa (www.philomela.fi).

Viktorian putouksilla

Lomamatkamme alkoi ”perinteikkäästi” Livingstonen reissulla. Livingstone on yksi mielipaikoistani täällä ja olen lähdössä sinne taas huomenna - tällä kertaa työmatkalle. Livingstonen hyvinä puolina mainittakoon, että siellä on vettä (Viktorian putoukset ja Sambesi-joki), näihin liittyviä aktiviteetteja ja muutama hauska ravintola. Viime reissulla tuli syötyä mm. mopani-matoja. Aiemmin syömäni madot olivat olleet ihan kuivakoita ja maistuneet käristetyille ranskiksille mutta nämäpä olivat yhtä aikaa rapsakoita ja mehukkaita ja ne oli paistettu öljyn ja sipulin kera, nam!

Putoukset olivat vuodenajan mukana muuttuneet sitten viime näkemän.


Vettä oli nyt vähemmän mutta sepä mahdollisti mahdottomalta kuulostavan: putouksissa uimisen! Käytyämme pällistelemässä putouksia matkasimme Livingstone-saareen putousten reunalla ja lähdimme sieltä oppaan kanssa uimaan kohti Devil’s Poolia, joka niin ikään on ihan putousten reunalla. Altaaseen hypätessä piti tähdätä keskelle, ettei joudu liian voimakkaaseen virtaan tai osu kiviin.



Meille ei kuitenkaan riittänyt Devil’s Pool vaan halusimme myös kokeilla enkelten lentoa (Flight of the Angels). Niinpä menimme lentelemään ultrakevyillä putousten ylle. Maisemat olivat upeat ja vapauden tunne huikea.



Eikä tässä vielä kaikki. Meitä molempia kiehtoi ei-kenenkään-maalle rakennettu silta ja sen rakenteet (vaikka sillan piti muka kiinnostaa vain insinöörejä). Siispä menimme tutkimaan siltaa lähempää, eli käppäilemään sillan alusrakenteisiin.


Meille yritettiin kovasti markkinoida myös benji-hyppyä mutta siihen emme sentään ryhtyneet – emmehän me nyt mitään hurjapäitä ole.

Hurja lomakokemus

Kahden viikon loma on nyt sitten ohi ja olen jo palannut tehokkaasti arkeen ja työn pariin. Suurlähettiläs jo valitteli, että ylipäänsä päästi minut lomalle, hommaa kun on niin paljon. Mutta eipä niitä seesteisiä hetkiä tässä työssä juuri tunnu piisaavan ja pakkohan sitä joskus on lomaillakin.

Ihan seesteinen ei kyllä ollut lomakaan: Sansibarilla jouduimme aseelliseen ryöstöön hotellin ravintolassa. Rynnäkkökiväärillä varustautunut ryöstäjä tuli ikkunasta sisään, vei matkatoverini laukun ja huuteli kännyköiden, läppäreiden ja rahan perään. Minun ohitseni hän meni laukkuani ottamatta, varmaankin jotain mielenkiintoisempaa nähdessään. Melko pian tämän jälkeen ryöstäjä ampui kahdesti, ilmeisesti maahan. Toinen luodeista kuitenkin kimposi ja yksi ihminen haavoittui. Tämän jälkeen ryöstäjät pakenivat paikalta. Vartijoita ei kuitenkaan näkynyt vielä pitkään aikaan. Tilanteen rauhoituttua haavoittunut vietiin hoitoon ja me muut jäimme odottamaan poliisia.

Olimme joka tapauksessa seuraavana päivänä lähdössä Sansibarin itärannikon Pajesta, missä ryöstö tapahtui, kohti Dar es Salaamia. Kävimme vielä aamulla poliisiasemalla ja sitten matkasimme Dariin ja Suomen suurlähetystöön hätäpassia hankkimaan. Lähetystössä oltiin todella avuliaita, empaattisia ja ystävällisiä. Myös Ranskan lähetystö (ryöstöpaikalla oli paljon ranskalaisia) oli kiinnostunut pärjäämisestämme ja he olivatkin soittaneet Suomen Tansanian suurlähettiläälle ja tiedustelleet vointiamme.

Yhtä empaattisia ei oltu Tansanian lentokentän maastapoistumisrituaaleissa. Tsekattua jo matkatavaramme koneeseen meille kerrottiin, että olisi mentävä takaisin kaupunkiin hankkimaan maahantuloleima, sitä kun ei hätäpassissa ollut. Tämä olisi tarkoittanut lennolta myöhästymistä, mikä ei virkailijaa tuntunut kiinnostavan yhtään. Hän todennäköisesti olisi kyllä keksinyt ratkaisun, jos olisimme tarjonneet hänelle hieman rahaa. Suurlähetystö kuitenkin hoiti mallikkaasti tämänkin asian: virkailijan pomo soitettiin paikalle ja pääsimme lennollemme.

Kaiken kaikkiaan siis Sansibarilta jäi meille päällimmäisiksi melko ikäviä muistoja, vaikka kyllähän saarella ennen ryöstöä oli mukavaakin. Ihmiset eivät kuitenkaan alunperinkään olleet keskimäärin yhtä ystävällisiä kuin sambialaiset ja kaupustelu oli paikoin todella aggressiivista. Ryöstäjääkin luulin ihan ensialkuun kaupustelijaksi (ennen kuin äkkäsin aseen). Voimme kuitenkin olla tyytyväisiä, että selvisimme tilanteesta pelkän omaisuuden menetyksellä, minun laukkuni kaiken lisäksi säilyi, ja toisaalta olimme jo ehtineet mukavasti lomailla ennen ryöstöä. Nyt keskityn toivomaan, että haavoittunut toipuu. Näiden kokemusten jälkeen en kuitenkaan uskaltaisi suositella saarta lomakohteeksi, ryöstöt kun vieläpä ovat siellä kuulemma lisääntymään päin. Meidän ryöstömme ei ole päässyt edes uutisiin asti. Sansibarilla on köyhyyttä, huumeongelma ja rikkaita länsimaalaisia turisteja, mikä ei ole turvallinen yhdistelmä.

Näistä melkoisen dramaattisista käänteistä huolimatta olen tosiaan nyt palannut arkeen. Yksinäiset illat tuntuvat varmasti aluksi oudoilta mutta työtä ainakin on enemmän kuin tarpeeksi, joten tekemisen puute ei ainakaan pääse yllättämään. Aion seuraavaksi keskittyä muistelemaan lomamme mukavia hetkiä ja kirjoitan niistä tänne blogiinkin ihan lähiaikoina.