Sansibarin kauniimmat kasvot

Tähän mennessä olen Sansibarin osalta kirjoittanut vasta ryöstöstä. Meillä ehti kuitenkin olla mukavaakin saarella ja näimme kaikenlaisia hauskoja otuksia. Nyt kun aikaa on kulunut, loman mukavat hetket alkavat palata selkeämmin mieleen.

Teimme Sansibarilla erilaisia hauskoja retkiä. Stonetownin historiallinen kaupunkikierros oli lähes pakko ottaa, koska kahdestaan olimme täysin paikoin aggressiivistenkin kaupustelijoiden armoilla. Kaupunki oli sokkeloinen ja kulttuurisesti mielenkiintoinen.

Ensimmäinen retkemme kaupungin ulkopuolelle vei meidät mausteviljelmälle. Maustekasveja sai koskea ja haistella, joitain kasveja jopa maistella. Kierroksen päätteeksi saimme vielä kokeilla erilaisia hedelmiä ja lounastakin meille tarjottiin.



Mausteviljelmältä retki jatkui rannalle mutta halukkaat saivat myös tutustua rannan lähellä olevaan koralliluolaan, jota on käytetty myös orjien säilyttämiseen orjakaupan laittomaksi julistamisen jälkeen. Suurin osa ihmisistä meni suoraan rannalle ja luolaankin tulijoista muut palasivat takaisin rappusia. Me kuitenkin tartuimme tilaisuuteen kulkea luolan läpi rannalle. En ollut osannut varautua moiseen luolareissuun ja minulla oli pitkä hame, olihan Ramadan. Luolan pohja oli karhean liukas ja hankalimmassa kohdassa jouduimme lähes vaakatasossa kiipeämään kiveltä toiselle - alhaalla oli kirkas lampi ja aivan päällämme luolan katto. Luolasta ihmisten ilmoille pääsimme kapeasta aukosta, jota kiipesimme pystysuoraan ylös. Polveni oli ruhjeilla reissun jälkeen mutta luolaviisiitti kannatti: lepakot luolan katossa olivat upea näky.


Seuraavana päivänä lähdimme Prison Islandille katsomaan jättiläiskilpikonnia ja snorklaamaan. Snorklausreissu osoittautui matkan parhaaksi (edes meduusat eivät pistelleet ja näin meritähtiä ja merimakkaran) mutta parasta olivat jättiläiskilpikonnat, joita sai syöttää salaatilla.



Stonetownista lähdimme matkaamaan kohti itärannikkoa. Matkalla kävimme delfiiniuimassa ja erilaisista metsistä koostuvassa luonnonpuistossa. Delfiiniuinti oli täysi kaaos: laiva keinui vietävästi delfiinejä jahdaten ja kun noita söpöjä nisäkkäitä onnistuttiin bongaamaan tuli kaikkien kiireen vilkkaa hypätä mereen. Onnistuin peräti näkemään jotain tummaa sameassa vedessä eli varsin mahtava delfiinibongaus. Kolmannen hypyn jälkeen en meinannut enää päästä takaisin veneeseen ja lopulta kopsahdin pää edellä veneen pohjaan. Näimme sentään delfiinejä pomppimassa veneen läheisyydessä ja rauskun uiskentelemassa, joten ihan hukkareissu tämäkään ei sentään ollut.

Metsistä koostuva luonnonpuisto oli todella miellyttävä kokemus rankan delfiiniuinnin jälkeen. Näimme punaisia colobus-apinoita, joita on ainoastaan Sansibarilla.


Myös mangrovemetsikkö oli jännä.


Itärannikolla laskuvesi paljasti paljon mielenkiintoisia otuksia, kuten erakkorapuja, ja hiekka oli pehmeä kävellä. Merisiilejäkään ei näkynyt toisin kuin delfiiniuintilaivalle kahlatessamme.


Sen sijaan huoneessamme oli tällainen käärme. Se on kuulemma täysin harmiton puutarhakäärme.


Parasta Sansibarilla olivat hauskat otukset ja meriruoka. Täällä sisämaassa ei kauheasti tule syötyä kalaa, etenkin kun kylmäketju on hieman kyseenalainen. Hauskoja otuksia toki on täälläkin, ja kohta on myös näiden otusten vuoro päästä blogiini.

Kulttuurivieraita Suomesta

Blogin päivitykseen on jälleen kerran päässyt syntymään harmillinen tauko. Töissä on ollut kiirettä ja kaiken kukkuraksi internetyhteytemme ei lähes viikkoon toiminut. Täällä on ollut melko mielenkiintoista viime aikoina. Parin viikon päästä pidetään presidentinvaalit, joissa olen vaalitarkkailijana. Äskettäin täällä oli käymässä suomalainen Philomela-naiskuoro. Kulttuurivastaalle tämä tarkoitti sekä paljon työtä että mieleenpainuvia hetkiä musiikin ja kuorolaisten parissa. Ja olen ehtinyt käydä monitoroimassa muutamaa hankettakin.

Philomela kiersi reilun viikon kestäneellä reissullaan Sambiaa yhdessä paikallisen a cappella -yhteen, Zambian Vocal Collectionin, kanssa. Kuorot pitivät konsertteja ja vierailivat kouluissa ja SOS-lapsikylässä. Pääkonserttiin Lusakassa osallistui Sambian ensimmäinen presidentti Kenneth Kaunda, joka kipusi lavalle laulamaan yhdessä Philomelan ja Zambian Vocal Collectionin kanssa. Muut konsertit pidettiin Kuparivyöhykkeen Kitwessä ja Livingstonessa. Philomela otettiin täällä todella hyvin vastaan mikä ei olekaan ihme - kuoron musiikki oli tunnelmallista, taitavaa ja koskettavaa.


Zambian Vocal Collection tulee vastavuoroisesti käymään Suomeen keväällä - tarkoitushan on vierailuvaihdolla edistää suomalaista kulttuuria ja vahvistaa Sambian kulttuuri-identiteettiä. Mainostan sitten blogissanikin heidän vierailuaan kunhan asia on ajankohtainen. Philomelaa voi Suomessa nähdä jo aiemminkin, vaikkapa joulukonserteissa (www.philomela.fi).