Sinne ja takaisin

Safari Etelä-Luangwan kansallispuistossa oli mahtava kokemus ja kerron siitä lisää blogissani huomenna käytyäni läpi ottamiani elukkakuvia.

Matka safarille ja takaisin oli kokemus jo itsessään. En ole koskaan aiemmin lentänyt niin pienellä koneella kuin paluulennollamme Mfuwesta Lusakaan. Koneessa oli 18 paikkaa (9 riviä, yksi istuin keskikäytävän molemmin puolin). Lentoyhtiönä oli Zambian Airways, joka jopa tarjosi sämpylän ja mehun / teen tunnin kestäneellä lennolla (toisin kuin monet eurooppalaiset yhtiöt nykyisin). Menomatkalla kone oli varsin hyväkuntoisen oloinen mutta paluulennon kone hieman repsotti (toivottavasti vain) sisustukseltaan. Osa penkeistä oli löröjä ja yksi tarjotin paukahti auki nousun aikana. Täytyy myöntää, että minua hieman jännitti. Matkatoimiston mies oli kuitenkin jo ennakkoon luvannut lennon olevan turvallinen. Zambian Airwaysilla on kuulemma niin vähän koneita, ettei niitä ole varaa menettää, eikä onnettomuuksia olekaan sattunut. Eikä reilun kymmenen tunnin bussimatka safarille varmasti olisi ollut yhtään lentoa turvallisempi, tiet kun ovat aika huonossa kunnossa ja etenkin pimeällä riistakolarin vaara on suuri.

Minua joka tapauksessa kiinnostaisi kovasti tietää, millaisella härvelillä olen lentänyt, joten voisiko joku lentokoneita tunteva lukijani valaista asiaa minulle ja muille lukijoille?

Sambialainen "juhannus" ja lomasuunnitelmia

Mökeillä suomalaisen luonnon keskellä juhannusta viettäneet ystäväni ovat kyselleet, millainen on ollut sambialainen juhannukseni. No, täällähän on nyt talvi ja juhannusta vietettiin suunnilleen vuoden pimeimpänä päivänä Suomi-asuinalueella muiden suomalaisten ja joidenkin muidenkin kansallisuuksien kesken, joita nyt paikalle sattui. Meillä oli nuotio ja grilli ja hyvää grillattavaakin, mutta eihän juhannus ole juhannus muualla kuin Suomessa ja ehkä sitten joissain muissa Pohjoismaissa. Koti-ikäväkin vaivasi, kun ajattelin ystäviä, joiden seurassa en voinut tänä vuonna viettää juhannusta.

Haikeutta kuitenkin lievitti tieto tulevista hauskoista lomasuunnitelmista. Äiti tulee tänne ensi viikolla! :) Matkaamme sitten yhdessä äidin ja miehensä Pekan kanssa Viktorian putouksille, Botswanaan ja Kariba-järvelle. Kirjoittelen näistä lisää kuvien kera. Kaiken kukkuraksi olen jo tänä viikonloppuna lähdössä safarille Etelä-Luangwan kansallispuistoon työkaverini Riikan kanssa. Toivottavasti siellä näkisi paljon hauskoja elukoita, joiden kuvia voisi sitten laittaa tänne blogiinkin.

Lomasuunnitelmat tietenkin vaativat veronsa ja töitä onkin nyt paiskittava hurjalla tahdilla, jotta ehtii lomailla. ;)

Elukoita ja elokuvia – ja rutkasti töitä

Niinhän siinä nyt kävi, että viime viikolla repsahdin blogin päivitystahdista enkä kirjoittanut mitään. Pahoittelen asiaa lukijoilleni ja pyrin parantamaan tapani. Samassa yhteydessä haluan kiittää kaikkia kommentoijia. Blogin kirjoittaminen on paljon mukavampaa kun tietää varmasti, että joku sitä seuraakin. Ja kommenttejanne on kiva lukea! :)

Nyt sitten kootut selitykset surkealle päivitystahdille. Syitä on kolme: työ, työ ja työ. Tai no, ehkä se ei ole ainut syy mutta kiirettä on töissä tosiaan pitänyt. Kaikki asiat vain tuntuvat vaativan toimenpiteitä yhtä aikaa. Viime viikolla Lusakassa oli myös brittilähtöinen investointikonferenssi Euromoney Zambia (eikö olekin hassu nimi, britithän eivät edes käytä euroa). Tämä oli ensimmäinen Euromoney-investointikonferenssi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa Etelä-Afrikan ulkopuolella. Sambia on siis selvästi mahdollisuuksien maa. Tämä pätee myös turismiin: ”Sambiassa safarilla on näköpiirissä yksi safariauto ja kolme leijonaa kun muualla on kolme safariautoa ja yksi leijona”, kuten Sambian turismiministeri asian kiteytti.

Turismista puheen ollen kävimme kämppiksen kanssa reilu viikko sitten Munda Wangan eläinten turvapaikassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Eläimet ovat kuulemma olleet orpoja tai haavoittuneita. Ainakin niillä oli ihan tilavat aitaukset. Olimme paikalla ruokinta-aikaan, joten pääsimme näkemään elukoita suhteellisen hyvin. Oheisessa kuvassa on villisika, joka halusi tehdä lähempää tuttavuutta.
Elukoita enemmän minua viehätti kuitenkin kasvitieteellinen puutarha. Se oli todella idyllinen, ja jotkut olivatkin ottaneet piknikkamat mukaan. Tässä on kämppikseni Mia idyllin keskellä.

Minä tietysti innostuin eniten sukkulenttiosastosta. Mia otti kuvan minusta kuvaamassa mehikasveja, häntä taisi intoni niihin hieman huvittaa.



Muutoin vapaa-ajalla olen käynyt jo kolme kertaa elokuvissa. Miesten nenäliinat toimivat korvatulppina varsin hyvin, volyymit ovat leffateatterissa tosiaan melkoiset. Trailereiden aikana minua tosin alkoi kauheasti naurattaa kun ajattelin, että tässä sitä nyt istutaan miesten nenäliinat korvissa.

Monta kiireistä päivää

Tämä viikko on ollut todella kiireinen eikä blogikirjoitteluun ole oikein jäänyt aikaa. Olen tehnyt pitkiä päiviä töissä (no, olen kyllä lähtenyt kotiin ennen pimeän tuloa). Tehtäväni ovat mielenkiintoisia ja laaja-alaisia: kauppaa ja investointeja, kulttuuria, kehitysyhteistyöhankkeita. Illat olen kuluttanut uuden kämppiksen kanssa, joka saapui maanantaina Sambiaan tekemään gradua sanitaatiotilanteesta täällä. Olin jo ehtinyt ajatella satunnaiskämppisten ajan olevan kohdallani ohi mutta enpä näin ajatellessani myöskään tiennyt tulevani töihin Sambiaan. Kämppis on mukava ja tulemme juttuun hyvin. Tänään illalla olen työviikon päätteeksi menossa elokuviin turruttamaan aivojani länsimaisella viihteellä. Menen katsomaan Indiana Jonesia. Saa nähdä millainen on. Ainakin äänet ovat kuulemma niin kovalla, että korvatulpat olisivat tarpeen. Eipä tullut mukaan, joten pitää ehkä olla luova ja ottaa nenäliinoja leffateatteriin vaikka kyseessä ei nyyhkyleffa olekaan. ;)