Viktorian putouksilla

Lomamatkamme alkoi ”perinteikkäästi” Livingstonen reissulla. Livingstone on yksi mielipaikoistani täällä ja olen lähdössä sinne taas huomenna - tällä kertaa työmatkalle. Livingstonen hyvinä puolina mainittakoon, että siellä on vettä (Viktorian putoukset ja Sambesi-joki), näihin liittyviä aktiviteetteja ja muutama hauska ravintola. Viime reissulla tuli syötyä mm. mopani-matoja. Aiemmin syömäni madot olivat olleet ihan kuivakoita ja maistuneet käristetyille ranskiksille mutta nämäpä olivat yhtä aikaa rapsakoita ja mehukkaita ja ne oli paistettu öljyn ja sipulin kera, nam!

Putoukset olivat vuodenajan mukana muuttuneet sitten viime näkemän.


Vettä oli nyt vähemmän mutta sepä mahdollisti mahdottomalta kuulostavan: putouksissa uimisen! Käytyämme pällistelemässä putouksia matkasimme Livingstone-saareen putousten reunalla ja lähdimme sieltä oppaan kanssa uimaan kohti Devil’s Poolia, joka niin ikään on ihan putousten reunalla. Altaaseen hypätessä piti tähdätä keskelle, ettei joudu liian voimakkaaseen virtaan tai osu kiviin.



Meille ei kuitenkaan riittänyt Devil’s Pool vaan halusimme myös kokeilla enkelten lentoa (Flight of the Angels). Niinpä menimme lentelemään ultrakevyillä putousten ylle. Maisemat olivat upeat ja vapauden tunne huikea.



Eikä tässä vielä kaikki. Meitä molempia kiehtoi ei-kenenkään-maalle rakennettu silta ja sen rakenteet (vaikka sillan piti muka kiinnostaa vain insinöörejä). Siispä menimme tutkimaan siltaa lähempää, eli käppäilemään sillan alusrakenteisiin.


Meille yritettiin kovasti markkinoida myös benji-hyppyä mutta siihen emme sentään ryhtyneet – emmehän me nyt mitään hurjapäitä ole.

Hurja lomakokemus

Kahden viikon loma on nyt sitten ohi ja olen jo palannut tehokkaasti arkeen ja työn pariin. Suurlähettiläs jo valitteli, että ylipäänsä päästi minut lomalle, hommaa kun on niin paljon. Mutta eipä niitä seesteisiä hetkiä tässä työssä juuri tunnu piisaavan ja pakkohan sitä joskus on lomaillakin.

Ihan seesteinen ei kyllä ollut lomakaan: Sansibarilla jouduimme aseelliseen ryöstöön hotellin ravintolassa. Rynnäkkökiväärillä varustautunut ryöstäjä tuli ikkunasta sisään, vei matkatoverini laukun ja huuteli kännyköiden, läppäreiden ja rahan perään. Minun ohitseni hän meni laukkuani ottamatta, varmaankin jotain mielenkiintoisempaa nähdessään. Melko pian tämän jälkeen ryöstäjä ampui kahdesti, ilmeisesti maahan. Toinen luodeista kuitenkin kimposi ja yksi ihminen haavoittui. Tämän jälkeen ryöstäjät pakenivat paikalta. Vartijoita ei kuitenkaan näkynyt vielä pitkään aikaan. Tilanteen rauhoituttua haavoittunut vietiin hoitoon ja me muut jäimme odottamaan poliisia.

Olimme joka tapauksessa seuraavana päivänä lähdössä Sansibarin itärannikon Pajesta, missä ryöstö tapahtui, kohti Dar es Salaamia. Kävimme vielä aamulla poliisiasemalla ja sitten matkasimme Dariin ja Suomen suurlähetystöön hätäpassia hankkimaan. Lähetystössä oltiin todella avuliaita, empaattisia ja ystävällisiä. Myös Ranskan lähetystö (ryöstöpaikalla oli paljon ranskalaisia) oli kiinnostunut pärjäämisestämme ja he olivatkin soittaneet Suomen Tansanian suurlähettiläälle ja tiedustelleet vointiamme.

Yhtä empaattisia ei oltu Tansanian lentokentän maastapoistumisrituaaleissa. Tsekattua jo matkatavaramme koneeseen meille kerrottiin, että olisi mentävä takaisin kaupunkiin hankkimaan maahantuloleima, sitä kun ei hätäpassissa ollut. Tämä olisi tarkoittanut lennolta myöhästymistä, mikä ei virkailijaa tuntunut kiinnostavan yhtään. Hän todennäköisesti olisi kyllä keksinyt ratkaisun, jos olisimme tarjonneet hänelle hieman rahaa. Suurlähetystö kuitenkin hoiti mallikkaasti tämänkin asian: virkailijan pomo soitettiin paikalle ja pääsimme lennollemme.

Kaiken kaikkiaan siis Sansibarilta jäi meille päällimmäisiksi melko ikäviä muistoja, vaikka kyllähän saarella ennen ryöstöä oli mukavaakin. Ihmiset eivät kuitenkaan alunperinkään olleet keskimäärin yhtä ystävällisiä kuin sambialaiset ja kaupustelu oli paikoin todella aggressiivista. Ryöstäjääkin luulin ihan ensialkuun kaupustelijaksi (ennen kuin äkkäsin aseen). Voimme kuitenkin olla tyytyväisiä, että selvisimme tilanteesta pelkän omaisuuden menetyksellä, minun laukkuni kaiken lisäksi säilyi, ja toisaalta olimme jo ehtineet mukavasti lomailla ennen ryöstöä. Nyt keskityn toivomaan, että haavoittunut toipuu. Näiden kokemusten jälkeen en kuitenkaan uskaltaisi suositella saarta lomakohteeksi, ryöstöt kun vieläpä ovat siellä kuulemma lisääntymään päin. Meidän ryöstömme ei ole päässyt edes uutisiin asti. Sansibarilla on köyhyyttä, huumeongelma ja rikkaita länsimaalaisia turisteja, mikä ei ole turvallinen yhdistelmä.

Näistä melkoisen dramaattisista käänteistä huolimatta olen tosiaan nyt palannut arkeen. Yksinäiset illat tuntuvat varmasti aluksi oudoilta mutta työtä ainakin on enemmän kuin tarpeeksi, joten tekemisen puute ei ainakaan pääse yllättämään. Aion seuraavaksi keskittyä muistelemaan lomamme mukavia hetkiä ja kirjoitan niistä tänne blogiinkin ihan lähiaikoina.