Työntäyteinen elokuu ja maansuru

Muutama lukijani onkin jo ihmetellyt, kun blogini ei ole lähes kuukauteen päivittynyt. En ole suinkaan unohtanut lukijoitani ja on mukava kuulla, että tekään ette ole unohtaneet minua. Töissä nyt vaan on ollut niin kiire, että en kertakaikkiaan ole ehtinyt blogata, ja kotonahan minulla ei ole nettiä. Mutta kun nyt kerran olen raahautunut toimistoon lauantaina niin kaipa voin hetkisen käyttää myös kuulumisteni päivittämiseen. Edelliset päivitykset ovat kertoneet matkailusta ja ainakin yksi lukijani jo kommentoi, että teenköhän täällä muuta kuin matkustelen. Tottahan toki, ja vastaiskuna aionkin nyt kirjoittaa pääasiassa työstäni.

Sambiassa eletään tällä hetkellä suruaikaa. Maan presidentti kuoli 19.8. ja maahan julistettiin välittömästi suruaika. Se kestää kolme viikkoa. Presidentin ruumis tuotiin viime viikonloppuna Pariisista Sambiaan ja sitä on kierrätetty ympäri maata, jotta ihmiset voivat hyvästellä presidentin. Nyt ruumis on jo Lusakassa ja hautajaiset pidetään ensi viikon keskiviikkona, 3.9. Presidentin kuolema oli tietenkin todella surullinen uutinen, vaikka se ei täytenä yllätyksenä tullutkaan. Presidentti oli saanut halvauksen kesäkuun lopussa mutta hänen tilansa oli parantumaan päin. Tila kuitenkin heikkeni äkillisesti syyskuun puolivälissä, mikä johti presidentin kuolemaan.

Presidentin kuolema on tietenkin aiheuttanut murheen lisäksi myös lisätyötä lähetystössä. Suurin vaikutus minun työhöni on presidentin hautajaispäivän valinnalla. Olen Sambiaan saapumisestani asti järjestellyt kauppa- ja yrityskumppanuustapahtumaa, joka oli tarkoitus pitää 3.9. Presidentin hautajaisten vuoksi tapahtuma piti tietenkin siirtää ja suunniteltu suurlähettilään vastaanotto perua. Suruaikana työn teko on sallittua mutta viihde ei. Sain merkittävän sumplinnan jälkeen siirrettyä tapahtumaamme kahdella päivällä eteenpäin, mutta tapahtumasta karsiutui väistämättä joitain osallistujia ja ohjelmaa. Toisaalta, suuria tapahtumia järjestellessä tulee aina viime hetken muutoksia ja niiden kanssa pitää vain tulla toimeen. Monet hyödylliset kontaktit pääsevät yhä muutoksista huolimatta osallistumaan tilaisuuteen.

Yksin en tietenkään ole joutunut tapahtumaa järjestämään. Zambian Development Agency ja Global Compact ovat olleet yhteydessä sambialaisiin ja Finnpartnership ja Finpro ovat olleet merkittävällä tavalla mukana suomalaisten osallistujien houkuttelemisessa. Myös ruotsalaiset ovat mukana tilaisuudessa. Paljon työtä minulla on kuitenkin ollut. Tilaisuuden painopisteinä ovat maataloustuotteet ja uusiutuva energia. Kaikkien toiveena oli saada paikalle reilun kaupan asiantuntija, jollainen sitten Reilun kaupan edistämisyhdistyksen avulla löytyikin Sambiasta. Uusiutuvan energian asiantuntija tulee Suomesta ja hän kertoo esityksessään mm. miten maatalousjätteitä voidaan käyttää hyödyksi. Lisäksi paikalla on muutama suomalainen yritys ja sambialaisia ja malawilaisia yrityksiä ja maanviljelijöitä. Paikalla on myös elokuun alussa järjestetyillä maatalousmessuilla hankkimiani kontakteja (omakehu: hyvä minä!). Toivottavasti tilaisuus onnistuu ja ainakin muutama uusi sambialainen / malawilainen tuote löytää tiensä suomalaisten ruokapöytiin. Mainos: Niitä pitää sitten ostaa!


Kauppa- ja yrityskumppanuustapahtuman järjestelyn lisäksi olen mm. hallinnoinut viittä kauppaan ja kulttuuriin liittyvää kehitysyhteistyöhankettani. Olen mm. käynyt neljässä hankkeessa monitorointikäynnillä. Lähetystö tukee esimerkiksi vammaisten tulonhankintaa, heidän työllistymismahdollisuutensa kun ovat hyvin heikot. Oheisella farmilla työskentelee vammaisia, jotka saavat tuloja kanalasta, sikalasta ja puutarhasta.



Hyvin erilaisella hankkeella puolestaan tuetaan geologian ja kaivosalan laitoksia Sambian yliopistolla. Geologian tutkimuskeskus on hankkeessa mukana. Käydessämme tutustumassa hankkeeseen pääsin käymään myös kivimuseossa ja ohessa poseeraan malakiitin kanssa. Se on kuparin sivutuote ja olen muuten ostanut täältä malakiittikorutkin.


Suomalaisten kansalaisjärjestöjen yhteyshenkilön ominaisuudessa kävin myös tutustumassa Madimban compoundiin, jolle suomalaisen Huussi ry:n tuella rakennetaan kuivakäymälöitä. Perinteisesti "vessat" ovat kuoppia maassa, ja koska Lusakassa pohjavesi on hyvin korkealla ihmisten jätökset pilaavat sen. Seurauksena on mm. koleraa, johon muutama vuosi takaperin kuoli Lusakassa 6000 ihmistä.


Muun lisäksi olen organisoinut Philomela-kuoron vierailua Zambian Vocal Collection -yhtyeen vieraaksi. Zambian Vocal Collection on alunperin sambialaisista orpopojista muodostettu a cappella -yhtye ja sittemmin nämä salskeat nuoret miehet ovat konsertoineet mm. Suomen itsenäisyyspäiväjuhlilla. Edeltäjäni on opettanut heille muutamia suomalaisia lauluja ja minun on tarkoitus jatkaa tätä ja myös esiintyä juhlilla heidän kanssaan. Yhtye harjoittelee oheisessa koulussa, ja tietenkin meidät valtasi into palata pulpetteihin.


Olen myös käynyt tutustumassa Lusakan parlamenttitaloon, tämä tosin tapahtui vapaa-ajalla.


Ei niin paljon työtä, ettei huviakin. Sambialainen sihteerimme kutsui minut taannoin veljensä tulevan vaimon keittiöjuhliin. Kitchen party on sambialainen vastine morsiamen polttareille. Sinne tuodaan lahjaksi astioita yms. keittiötavaraa. Kaikkien tulee kertoa morsiamelle keittiötavaroiden käyttötarkoitus ja tanssia hänelle. Parhaat tanssijat saivat nshima-kauhan (nshima = maissipuuro, Sambian yleisin ja köyhien osalta lisukkeineen ainoa ruoka), ja olin heidän joukossaan! Tanssilla tarkoitetaan tässä yhteydessä lähinnä lantion vatkaamista, minkä on tarkoitus olla morsiamelle opettavaista.


No niin, hyvät lukijani. Saahan tämä päivitys teidät uskomaan, että ihan oikeasti puurran täällä melkoisella luterilaisella työmoraalilla? Toisaalta, kun kerran tänne asti tulee töitä tekemään, on hienoa, että työtä on riittävästi ja se on mielenkiintoista. Ja nyt kun olen saanut teidän uskomaan, että työtä täällä tehdään onkin paikallaan kertoa, että jään ensi viikon jälkeen kahden viikon lomalle. Luvassa Viktorian putoukset (jälleen kerran), Choben safari (tällä kertaa yö teltassa) ja Sansibar! Palaan toimistoon jälleen 22.9. ja voipi olla, että en sitä ennen ehdi päivittämään blogiani. Kertokaahan, jos haluatte kuulla enemmän arjesta ja vähemmän hurvituksista - sekin on järjestettävissä.

Kariba-järvellä

Heinäkuun reissuputki päättyi Kariba-järvelle. Se on suuri tekojärvi Sambian ja Zimbabwen rajalla, noin puolivälissä Sambesi-jokea. Järvi täyttyi vuosien 1958 ja 1963 välillä Kariban padon rakentamisen jälkeen.


Padon toisella puolella Sambesi jatkaa matkaansa kohti Intian valtamerta.


Kariba-järven tieltä joutuivat muuttamaan niin ihmiset kuin eläimetkin. Operaatio Nooan Arkki siirsi lukuisia eläimiä muualle ja osa eläimistä on varmasti paennut vesimassoja omatoimisestikin. Joillekin eläimille järven on ollut pakko koitua kohtaloksi, vaikka tästä ei kukaan täällä olekaan maininnut. Kariba-rotkon kasvillisuus poltettiin ennen vesimassojen päästämistä valloilleen, mutta joitain puita on jäänyt urheasti pystyyn keskelle vesimassoja.


Poltettu maa on hedelmällinen pohja järvelle, ja kalakanta onkin runsas ja makoisa. Tämä kalastusalus pyytää sardiinin kaltaista kapentaa.


Tuskallisesta syntytarinastaan huolimatta Kariba-järvi tarjoaa mahdollisuuksia turismille melkoisen kuivassa Afrikan sisämaassa. Järvi on laaja, 220 km pitkä ja 40 km leveä, ja sitä voisi luulla mereksi, jos ei paremmin tietäisi.

Jokisafarilla Botswanan Chobessa

Safareissa on kyllä puolensa. Viktorian putouksilta matkasimme päiväreissulle Botswanan puolella sijaitsevaan Choben luonnonpuistoon. Safariin kuului veneajelu, jolla pääsi näkemään elukoita hieman eri perspektiivistä kuin autolla köröteltäessä.

Esimerkiksi krokotiilia pääsee veneellä paljon lähemmäksi kuin autolla. Krokotiilin ja alligaattorin hampaissa on muuten se ero, että krokotiilin hampaat näkyvät ulospäin. Tämä käy hyvin ilmi tästäkin kuvasta.


Ihanin bingaamani elukka oli vesimonitorilisko. Tykkään liskoista, kuten suuri osa lukijoistani tietäneekin. Vesimonitorit ja krokotiilit ovat vihollisia, koska vesimonitori syö krokotiilin munia ja krokotiilitkin tykkäävät syödä pieniä vesimonitoreja.


Virtahevot tykkäävät mennä kasaan keskenään.


Jokisafarilla pääsi bongailemaan eläinten juomista. Täysikasvuisille norsuille juominen on turvallista mutta pienemmät eläimet ovat krokotiilien vuoksi vaarassa.


Nämä villisiat eivät kuitenkaan vaikuttaneet kovin pelokkailta. Jokien penkoilla näki myös monia erilaisista riistaeläimistä koostuvia rykelmiä. Yhteiset viholliset, petoeläimet, tekevät yhteiselosta kannattavaa impaloille, villisioille, apinoille ja muille saaliseläimille.

Viktorian putoukset

Reissuputki on nyt toistaiseksi ohi ja olen palannut töiden pariin toimistoon. Viktorian putoukset ansaitsevat oman blogimerkintänsä. Jatkan seuraavissa päivityksissä muista reissukohteista, joita olivat Botswanan Chobe ja Kariba-järvi.

Viktorian putoukset (paikallisittain Mosi-O-Tunya tai Mosi-Oa-Tunya eli savu, joka jylisee) ovat upeinta, mitä koskaan olen nähnyt. En oikein osaa kuvailla putouksia, valtavasti voimakasta vettä on ehkä paras kuvaus mihin kykenen. Valokuvatkaan eivät tee putouksille oikeutta mutta pistän niitä nyt kuitenkin tähän pällisteltäviksenne. Netistä tosin löytyy parempiakin, ammattikuvaajien isoilla kameroilla ottamia kuvia.

Tässä kuvassa pönötän paikassa juuri ennen putouksia. Veden virtaus tässä vaiheessa ei näytä ollenkaan niin hurjalta kuin voisi kuvitella.


Vesihöyry ja paikoin jopa kaatosateeksi äityneet putouksen pisarat vaikeuttivat putousten kuvaamista huomattavasti erityisesti Sambian puolella. Hurjin paikka oli pikkusilta, jossa jalatkin kastuivat läpimäriksi. Zimbabwen puolella oli kuivempaa.


Livingstone Island oli nimetön pikkusaari aivan kiinni putouksissa kunnes David Livingstone paikallisten opastamana näki siltä ensimmäistä kertaa putoukset ja saari sen jälkeen nimettiin hänen mukaansa. Putoukset ovat erilaiset eri aikoina vuodesta. Sadekaudella ja kuivan kauden alussa virtaus on voimakkain. Kun kuivaa kautta on kestänyt tarpeeksi kauan virtaama vähenee ja Livingstonen saarelle voi kävellä.


Jotta putoukset tulisi nähtyä kaikista mahdollisista kuvakulmista (putousten alapuoli tietysti jää onnekkaimmilta näkemättä) on niiden yllä myös lennettävä. Me teimme 15 min helikopterilennon. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni helikopterissa ja nautin todella upeista näkymistä.


Minulle putoukset ovat upea luonnonnähtävyys ja visuaalisesti huikaiseva maisema. Hurjapäisimmät eivät tyydy vain ihailemaan putouksia vaan hyödyntävät niitä huvituksissaan. Niinpä Sambesin yli kulkeva, Sambian ja Zimbabwen yhdistävä ei-kenenkään-maalla sijaitseva silta toimii näyttämönä mm. benji-hypyille. Kaikenlaisia koskenlaskuaktiviteettejakin on turistien iloksi ja kauhuksi järjestetty, myös nämä aktiviteetit alkavat suunnilleen sillan kohdalla.

Safarilla South-Luangwassa

Olen nyt pitänyt lukijoitani kauan jännityksessä, ja tietysti menin vielä lupaamaan pikaisen päivityksen safariseikkailustani. Niinhän siinä taas kävi, etten töissä ehtinyt postaamaan, etenkin kun tähän tekstiin tulee nyt paljon kuvia. Varoitankin vahingosta viisastuneena lukijoitani jo nyt, että ensi viikolla päivitystä ei välttämättä tule kun olen suurimman osan viikosta reissussa.

No, kootuista selityksistä itse asiaan, eli safariin. Safari oli hieno kokemus. Kansallispuisto oli täynnä elukoita. Luulin, että niitä pitää oikein etsimällä etsiä mutta siinähän niitä pyöri ja pällisteli ihan auton lähelläkin.



Samoin impaloita, apinoita ja sen sellaisia oli ihan majamme lähistöllä. Impalat olivat laguunin toisella puolella käyskentelemässä ja silkkiapinoita kävi myös kuistillamme.

Täytyy kyllä sanoa, että Sambian turismiministeri pisteli vähän omiaan safariautojen määrän ja leijonien suhteen: pahimmillaan kolmea leijonaa oli kyttäämässä seitsemän autoa. Yösafarilla elukat joutuivat valokeilaan ja niistä napsittiin kuvia. Oli kuin paparazzit olisivat kytänneet julkkiksia.



Erityisesti leijonat ja leopardit olivat kyttäyksen kohteena. Näimme leijonia metsästämässä pariinkin otteeseen. Yksi seepra oli rohkea ja oikein uhitteli leijonille. Impalat ja paviaanit puolestaan ovat parhaita kavereita, koska paviaanit varoittavat toisiaan ja impaloita leijonia huomatessaan. Paviaanit myös välillä härnäsivät leijonia. Näimme myös parittelevia leopardeja ja leopradin syömässä impalaa puussa.



Suuresta vitosesta (big five) näimme leijonien ja leopardien lisäksi norsuja ja puhveleita. Puhveleita oli monisatapäinen lauma, niitä oli molemmilla puolillamme ja osa ylitti tietä. Muutama puhveli oikein tuijotti meitä.



Sarvikuonot jäivät näkemättä, koska salametsästäjät olivat ehtineet ensin. Sambian sarvikuonokanta on käytännössä metsästetty sukupuuttoon, koska sarvista tehtävä potenssilääke on niin kysyttyä tavaraa Lähi-idässä ja Aasiassa. Sambiassa salametsästäjät on yritetty saada lain eteen sen sijaan, että heidät olisi vain tapettu, kuten esimerkiksi Zimbabwessa on tehty.



Oppaamme aiempi ammatti oli salametsästäjien partiointi. Se oli vaarallista työtä. Osa salametsästäjistä on saanut armeijakoulutuksen ja heillä on paremmat aseet kuin partioijilla. Monet oppaamme työtoverit olivat saaneet surmansa salametsästäjien luodeista. Salametsästäjät eivät siis kovan paikan tullen tyydy ampumaan vain eläimiä. Nyt Sambiassa on kuitenkin aloitettu ohjelma sarvikuonokannan elvyttämiseksi. Pohjois-Luangwan kansallispuistoon on jo tuotu sarvikuonoja, ja niitä vartioidaan 24 h vuorokaudessa. Ohjelma on tarkoitus ulottaa myös muihin kansallispuistoihin.



Myös ns. tavalliset elukat olivat ensimmäistä kertaa safarilla olijalle jänniä näkyjä. Kirahvit, seeprat ja ihan perusimpalatkin ja muut samansukuiset eläimet olivat mielestäni hienoja. Samoin krokotiilit ja virtahevot olivat hauskoja.













Hienoja olivat myös maisemat. Makkarapuut (sausage tree) olivat tosi jänniä. Hedelmät saattavat painaa jopa 16 kg. Ei olisi mukavaa, jos sellainen putoaisi päähän. Puuhun liittyy ymmärrettävästi myös kaikkia jänniä uskomuksia. Ehkäpä kaikkein upein kokemus oli kuitenkin öinen tähtitaivas. En ole koskaan missään nähnyt yhtä upeaa tähtitaivasta kuin safarilla. Etelän tähtitaivas on hienompi kuin pohjoisen pallonpuoliskon, esim. Linnunrata näkyy. Otava on hassusti väärinpäin. Etelän ristiä tuijottaessani näin elämäni ensimmäisen tähdenlennon. Muistin toivoakin :) Tähdenlento oli ensimmäinen myös matkakumppanilleni Riikalle. Tänne asti siis piti meidänkin tulla tähdenlennon nähdäksemme.

Sinne ja takaisin

Safari Etelä-Luangwan kansallispuistossa oli mahtava kokemus ja kerron siitä lisää blogissani huomenna käytyäni läpi ottamiani elukkakuvia.

Matka safarille ja takaisin oli kokemus jo itsessään. En ole koskaan aiemmin lentänyt niin pienellä koneella kuin paluulennollamme Mfuwesta Lusakaan. Koneessa oli 18 paikkaa (9 riviä, yksi istuin keskikäytävän molemmin puolin). Lentoyhtiönä oli Zambian Airways, joka jopa tarjosi sämpylän ja mehun / teen tunnin kestäneellä lennolla (toisin kuin monet eurooppalaiset yhtiöt nykyisin). Menomatkalla kone oli varsin hyväkuntoisen oloinen mutta paluulennon kone hieman repsotti (toivottavasti vain) sisustukseltaan. Osa penkeistä oli löröjä ja yksi tarjotin paukahti auki nousun aikana. Täytyy myöntää, että minua hieman jännitti. Matkatoimiston mies oli kuitenkin jo ennakkoon luvannut lennon olevan turvallinen. Zambian Airwaysilla on kuulemma niin vähän koneita, ettei niitä ole varaa menettää, eikä onnettomuuksia olekaan sattunut. Eikä reilun kymmenen tunnin bussimatka safarille varmasti olisi ollut yhtään lentoa turvallisempi, tiet kun ovat aika huonossa kunnossa ja etenkin pimeällä riistakolarin vaara on suuri.

Minua joka tapauksessa kiinnostaisi kovasti tietää, millaisella härvelillä olen lentänyt, joten voisiko joku lentokoneita tunteva lukijani valaista asiaa minulle ja muille lukijoille?

Sambialainen "juhannus" ja lomasuunnitelmia

Mökeillä suomalaisen luonnon keskellä juhannusta viettäneet ystäväni ovat kyselleet, millainen on ollut sambialainen juhannukseni. No, täällähän on nyt talvi ja juhannusta vietettiin suunnilleen vuoden pimeimpänä päivänä Suomi-asuinalueella muiden suomalaisten ja joidenkin muidenkin kansallisuuksien kesken, joita nyt paikalle sattui. Meillä oli nuotio ja grilli ja hyvää grillattavaakin, mutta eihän juhannus ole juhannus muualla kuin Suomessa ja ehkä sitten joissain muissa Pohjoismaissa. Koti-ikäväkin vaivasi, kun ajattelin ystäviä, joiden seurassa en voinut tänä vuonna viettää juhannusta.

Haikeutta kuitenkin lievitti tieto tulevista hauskoista lomasuunnitelmista. Äiti tulee tänne ensi viikolla! :) Matkaamme sitten yhdessä äidin ja miehensä Pekan kanssa Viktorian putouksille, Botswanaan ja Kariba-järvelle. Kirjoittelen näistä lisää kuvien kera. Kaiken kukkuraksi olen jo tänä viikonloppuna lähdössä safarille Etelä-Luangwan kansallispuistoon työkaverini Riikan kanssa. Toivottavasti siellä näkisi paljon hauskoja elukoita, joiden kuvia voisi sitten laittaa tänne blogiinkin.

Lomasuunnitelmat tietenkin vaativat veronsa ja töitä onkin nyt paiskittava hurjalla tahdilla, jotta ehtii lomailla. ;)