torstai 22. toukokuuta 2008

Kahdeksanjalkaiset ystävämme ja muita otuksia

Minut hyvin tuntevat tietävät, etten olen innoissani hämähäkeistä. Pohtiessani lähtöä tänne Lusakaan yksi minua eniten askarruttaneista asioista oli paikallinen ötökkäkanta. Totesin, etten nyt ainakaan hämähäkkikammoni vuoksi voi jättää lähtemättä – silloinhan hämähäkit olisivat jo voittaneet ;) Nyt paikan päällä olen jonkin verran jo joutunut tekemään tuttavuutta hämisten kanssa. Osa on ihan pieniä, mutta muutamat hämähäkit ovat kyllä selvästi suomalaisia virkaveljiään isompia. Olen yleisön pyynnöstä yrittänyt kuvatakin kämpässäni bongaamiani hämähäkkejä mutta jostain kumman syystä kuvista on aina tullut pahasti tärähtäneitä ;)

Pari isommanpuoleista hämähäkkiä olen tappanut ötökkäsuihkeella, se ei ole mukavaa. Ensinnäkään ei ylipäänsä ole mukavaa tappaa mitään eläviä olentoja, etenkin jos ne välttämättä eivät objektiivisesti ajatellen ole haitallisia. Toiseksi ei ole kiva katsella, kun hämähäkki juoksee pakoon suihketta ja lisäksi kestää ennen kuin se tuupertuu ja käpertyy kasaan, mikä ei myöskään ole mukava näky. Niinpä hämähäkkikannan tuntuessa vaan lisääntyvän pyysin palvelijaa hankkiutumaan niistä eroon. Hän oli samalla myös siivonnut oikein perinpohjaisesti ja nyt hämiksiä ei ole lähes viikkoon näkynyt. Toivottavasti ei näykään vähään aikaan.

Hämähäkkien lisäksi täällä on muitakin hieman epäilyttäviä otuksia. Yksi ikävältä kuulostava laji on mangomato. Kaikki vaatteet täytyy joko laittaa kuivuriin tai silittää huolellisesti (molempi parempi), sillä mangokärpänen munii mielellään kosteisiin vaatteisiin. Sen toukat, joita kutsutaan mangomadoiksi, siirtyvät sitten vaatteista ihmisen ihoon. Ne saa pois vaseliinilla ja laastarilla: mato nousee ihon pintaan hengittääkseen. Sitten mato pitää puristaa ulos, vielä elävänä. Ei kuulosta kivalta, joten taidanpa käyttää kuivuria vaatteiden kulumisen uhallakin.

Kaikki otukset eivät sentään ole sellaisia kammotuksia kuin edellä kuvaamani. Olen nähnyt kämpilläni jo kaksi pientä liskoa, ilmeisesti gekkoja. Ne ovat kivoja, ja lisäksi ne syövät otuksia, jotka eivät ole niin kivoja. Liskot ovat nopeita ja ketteriä otuksia ja kerran näin, kuinka yksi pieni lisko tunki itsensä avaimenreiästä. Olen myös nähnyt sammakoita, niitä liikkuu erityisesti hämärissä. Ne vaikuttavat pyöreämmiltä kuin suomalaiset sammakot, ehkä se johtuu siitä, että niiden ruokakin on täällä muhkeampaa. Kotiliskoista ja sammakoistakaan ei ole valitettavasti kuvia, liskot ovat liian vikkeliä ja sammakkokuvat ovat epäonnistuneet hämärän vuoksi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Melissa!

Ensi alkuun: yäääääks noita mangomatoja! Hyhh, motivoipa pitämään vaatteet sileinä :P

Australiassa oli ihan _kamalasti_ jättimäisiä, toinen toistaan myrkyllisempiä hämiksiä. Kahdeksanjalkaisia en pelkää, mutta torakoihin tuli ihan hirvittävä kammo. Niitä ei olis ollut edes sääli lahdata ötökkämyrkyllä, mutta kun ne perhanat ei kuole mistään. Toivottavasti siellä ei ole torakoita, ainakaan paljoa :) Olet tosi humanisti, kun säälit hämiksien tappoa. Totuus on, että eihän hämähäkit maailmasta lopu (=kuole sukupuuttoon) vaikka yksi melissasäilä niitä teurastaisi kotonaan. Mutta kurjaltahan se saattaa tuntua.

Liskot on ihania! Gekot pitää sellasta älytöntä ääntä, minkä ensi alkuun kuvittelin tulevan linnuista. Yritähän kuunnella joskus, tai pyydä jotain paikallista kuvailemaan miltä gekko kuulostaa. Gekoilla on hauskat varpaat, ja ne tosiaan pyydystelee ötököitä rakennusten seinällä. Meidän Brisbanen-kommuunin olohuoneessa asusteli kolme gekkoa, George, Eddie ja Bruce. Pysyi hyttyset loitolla.

Paljon terveisiä Suomesta toivottaa Aura

Unknown kirjoitti...

Muista vanha tunnuslauseesi: kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Terkkuja ja iloa ystävien kanssa

Unknown kirjoitti...

Pekka laittaa terveisiä, että silittää mielellään vaatteesi kun tulee sinne, jotta madot olisivat vain onkimista varten...

Älä syö mangoja `) jos niissä on matoja. Mistä muuten madon nimi tulee/johtuu?